Teetä syysiltoihin

Kylminä ja koleina iltoina on kiva käpertyä sohvannurkkaan viltin alle katselemaan televisiota tai vaikka lukemaan hyvää kirjaa. Sytyttää muutama kynttillä ja unohtaa ulkona pauhaava vesisade. 

Mutta jos viltit ja villasukat ei enään meinaa riittää, keitä muutama kuppi lempiteetäsi, lorauta joukkoon tilkka vodkaa ja unohda syysmyräkät! Syysiltojen teessä ensin maistuu tuo vodka mutta heti perään jälkimauksi tulee ihana tee. 




Tämä sopisi hyvin myös Halloween-bileisiin drinkiksi, askartele teepussin päähän roikkumaan lappu pääkallon kuvalla varusteltuna ja näin "myrkkytee" on valmis nautittavaksi.. ;)



Kahvikiisseli

Olen aamuisin kahvin suurkuluttaja, mutta tästä huolimatta hyvin usein pannuun joku liru jää. Tällä kertaa hyödynsin tuota kahvinlirua, mikäs sen piristävämpää kuin nauttia päiväkahvi lusikoitavassa muodossa! 




Kahvikiisseli
2 annosta

2 dl kuumaa kahvia 
 ½ pss Nescafe cappuccino pikakahvijauhetta
( tai keitä vahvaa kahvia ja jätä pikakahvijauhe pois ) 
1/4 dl Maizenaa
2-4 rkl sokeria
½ prk kookoskermaa

- Kaada kuuma kahvi, pikakahvijauhe jos sitä käytät, sokeri ja maizena teflon kattilaan, sekoita niin että Maizena liukenee. Lisää kookoskerma, keitä keskilämmöllä kunnes kiisseli pulpahtaa. 
Annostele kuppeihin, kun hieman jäähtynyt laita jääkaappiin. 

Nautitaan kylmänä!




Unikko-kahvikakku

Ostin viime kesänä Virosta leivontaan kasan siemeniä, siemenleipäsekoituksia, kuivattuja marjoja ja unikonsiemeniä. Nuo unikonsiemenet on oma suosikkini esimerkiksi leipätaikinoissa ja leivän päälle ripoteltuna. Myös täytteisiin se tuo kivan oman lisänsä. Se siemenpussi on osunut silmiini joka kerta kun avaan jääkaapin oven ja sunnuntaina kun näin kävi jälleen, nappasin pussin pöydälle ja päätin leipasta kakun joka on ollut tekemislistallani yli vuoden. 

Löysin nimittäin Pappilan hätävara kokkaa-blogista ihanan kuuloisen kahvikakun jossa rapisee kivasti unikonsiemenet suussa, joten olihan se kirjoitettava oitis talteen! Aina kun löydän jostain blogista jotain kokeiltavaa, kirjoitan ohjeen viereen myös blogin nimen jotta muistan sen kun näin vuosien päästä sitä vihdoin testailen..




Unikkokakku

3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
½ dl suklaarouhetta
3/4 dl unikonsiemeniä
2½ dl sulaa voita
2 munaa
3/4 dl maitoa
3/4 dl kiehuvaa vettä

( päälle 100g taloussuklaata, 1 prk smetanaa, suklaarouhetta)

- Mittaa kulhoon kuivat aineet. 
- Lisää sulanut, hieman jäähtynyt voi, kevyesti vatkatut munat, maito ja viimeiseksi kiehuva vesi. 
Kaada voideltuun vuokaan, paista
175 asteessa 1 tunti

Jos käytät kuorrutusta, sulata suklaa vesihauteessa. Anna hieman jäähtyä ja lisää smetana. Levitä kakun päälle ja lisää suklaarouhe.




Tämä kakku maistui aivan ihanalta noiden unikonsiemenien kanssa, ja lisäplussat myös sille että kakku ei ollut kovin rasvainen ja raskas. Tämä kakku poiki tietenkin heti lisää ideoita, niistä tullaan kuulemaan vielä.. 


Muistuttaisin tähän loppuun tuosta Olut ja suklaa-reseptikilpailusta. Jos et ole vielä käynyt, niin käyhän nyt katsomassa mitä leivonta- ja ruokabloggaajat keksivät tehdä oluesta & suklaasta ja äänestä suosikkiasi! :)




Sitruunamaljat

Mitä Sinä leipoisit, jos aiheena olisi olut ja suklaa?  Olisiko se jotain perinteistä johon olisi kiva kokeilla oluen tuomaa makua vai päästäisitkö suklaan päärooliin? Tekisitkö jonkin hienon jälkiruuan, vai keksistikö jotain aivan hullua?

Erilaiset alkoholijuomat kuten viinit ja liköörit ovat suosittuja leivonnassa, ja myös olutta voidaan käyttää. En ollut itse koskaan aiemmin leiponut oluesta yhtään mitään ja kun minua 9 muun bloggaajan lisäksi Blogiringiltä pyydettiin Olut&Suklaa-kampanjaan, lähdin mukaan erittäin innostuneena.Olut leivonnassa sai mielikuvituksen lentämään ja ideoita tulvi päähän runsaasti. Mutta voi harmi kun vain yhden reseptin sai suunnitella!



Sen lisäksi että saimme vapaat kädet toteutukseen, saimme myös eri olutvaihtoehtoja. Vaihtoehdot nähdessäni oli heti selvää että tahdon tehdä jälkiruuan vehnäoluesta. Eri asia olikin sitten se, minkä niistä mieleen tulleista leipomis-vaihtoehdoista toteuttaisin. Päädyin lopulta siihen ensimmäiseen jälkiruokaan joka oikeastaan alusta saakka pyöri mielessäni ja tuntui parhaimmalta.

Valmistin Sinebrychoffin Hoegaarden vehnäolutta käyttäen maljataikinan, johon raastoin sitruunankuorta korostamaan ja tuomaan oluen herkkää makua esiin. Kunpa saisin teille välitettyä sen tuoksun mikä meidän uunista leijaili leipomispäivänä!






Täytteeksi tahdoin tehdä kauan mielessä pyörineen idean, moussen jossa olisi smetanaa. Idea sai alkunsa joskus kun tein sitruunamoussea, se ei ollut makeaa eikä liian kirpeää mutta kaipasi jotain ..ryhtiä. Mietin mielessäni kaikki vaihtoehdot mascarponesta tuorejuustoon, mutta se puuttuva juttu pysyi poissa aina vaan kunnes jostain keksin smetanan. 

Kehittelin tähän jälkiruokaan moussea kieli keskellä suuta. Tahdoin sen olla sitruunaista ja pehmeää, joka olisi kuin poutapilvi muutenkin kuin ulkonäkönsä perusteella. Liivatteita ja valkosuklaata ei siis saisi olla liikaa, näitä yhdistellessä ja vatkaillessa onnistuin mielestäni täydellisesti ja sain haluamani lopputuloksen!




Sitruunamaljat


Taikina:

100g voita
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
½ sitruunan raastettu kuori
1 dl Sinebrychoff Hoegaarden Witbier-olutta
2 dl vehnäjauhoja

- Sulata rasva ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa seosta kunnes se jäähtyy. Lisää mukaan mausteet, olut ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. 
- Levitä taikinasta lusikalla leivinpaperin päälle n. 9 - 12 sentin halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Reunat saavat olla hieman epäsymmetriset. 
- Paista 175- asteessa noin 8-10 minuuttia. 
- Nosta levyt lastalla ylösalaisin käännettyjen kuppien päälle ja painele heti maljoiksi. 
 Jos et käytä maljoja heti, säilytä niitä huoneenlämmössä pölyltä suojattuna mutta ei kuitenkaan ilmatiiviissä rasiassa. 


Sitruuna-smetana täyte:

2 dl kuohukermaa
1 prk smetanaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 tl vanilliinisokeria
2-4 rkl hienoasokeria
50g Fazerin Sitruuna-valkosuklaata
2-3 rkl Sinebrychoff Hoegaarden Witbier- olutta
1½ liivatetta
Koristeluun: Fazerin Sitruuna-valkosuklaata

- Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. 
- Sekoita smetanan joukkoon raastettu sitruunan kuori sekä mehu ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita joukkoon sulatettu ja hieman jäähtynyt sitruunavalkosuklaa. 
- Purista pehmenneistä liivatteista vesi ja laita ne kuppiin. Kiehauta olut ja lisää ruokalusikallinen kerrallaan liivatteiden päälle. Kaada sula liivateseos smetanaseokseen nauhana, samalla vatkaten. Lisää kermavaahto muutamassa erässä varovasti käännellen. 
- Laita täyte jääkaappiin 5 minuutiksi, kun se alkaa näyttämään jähmettymisen merkkejä lusikoi pursotuspussiin ja pursota maljoihin. 
- Koristele sitruunavalkosuklaasta tehdyillä koristeilla.



Sinebrychoffin Hoegaarden on belgialainen vehnäolut,  joka on maustettu korianterilla ja curacao-appelsiininkuorella. Olut ei ole kovin vahva maultaan, mutta on raikas ja sopii esimerkiksi salaattien, kanaruokien, rasvaisen kalan, porsaanliharuokien sekä kirpeiden jälkiruokien kanssa. Suklaa-vaihtoehdoista  Fazerin sitruuna-valkosuklaa sopi tämän kanssa täydellisesti. Sitruuna saa tämän oluen parhaat puolet esiin.


Reseptini on mukana Olut ja suklaa-reseptikilpailussa, käy äänestämässä suosikkiasi!






Yhteistyössä Sinebrychoff






Heikko lenkki - Kommentti jättää jälkensä

" No onpas ruma kakku, näyttää ihan hirveältä!" " Onko toi ruoka kuvattu ennen vai jälkeen syömisen?" " Lapsi raukka kun äiti on tollanen" " Sun blogi on ihan paska!"




Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä monelle bloggaajalle ovat erittäin tuttuja. Bloggailun arkipäivää. Blogi aloitetaan omaksi harrastukseksi josta itse saa paljon iloa, ja jota on kiva pitää. Jokin seikka voi muuttaa tämän kivan harrastuksen, joku lukija tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan tai kuvaan ja sota alkaa. Kommenttivyöry voi olla valtava, siinä haukutaan, solvataan, heitetään rajuin sanamuodoin kommentteja jotka voivat satuttaa aika pahasti. Pahimmillaan tämä jatkuu keskusteluna keskustelupalstoilla, jossa suureen ääneen anonyymeinä arvostellaan ja päivitellään bloggaajaa. Ihmistä, jota ei olla edes koskaan tavattu. Ja silti hänet voidaan saada pelkällä kommentoinnilla aika voimattomaksi.



Miksi? Siksi, koska se on mahdollista. Se on mahdollista tehdä anonyyminä! Jos esimerkiksi keskustelupalstoilla kommentointi tehtäisiin facebookkimaiseksi omilla kasvoilla kirjoittamiseksi, vähenesikö nettikiusaaminen ja häiriköinti? Uskoisin että vähenisi.



"Sä ja sun lapsesi sietäisitte kuolla!" Ikävä kyllä tuo lainaus ei tullut omasta päästäni, vaan erään bloggaajan kiusaamiskeskustelusta. Tuo on jo selvästi uhkaukseksi luokiteltava lause, mutta se on mahdollista sanoa a n o n y y m i n ä ilman minkäänlaista rangaistusta. Onko se oikein? Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä, vaan tämän annetaan jatkua?


Mikä saa kiusaajat toimimaan näin? Tuleeko siitä parempi olo itselle? Jos huomataan että bloggaaja saadaan reagoimaan kommenteilla, onko se jonkinlainen ilon aihe? Itseäni huolestuttaa omien lasteni tuleva sosiaalisen median käyttö, se on väistämättä edessä vielä meilläkin joidenkin vuosien päästä. Onko kiusaajat tulleet ajatelleeksi, että myös heidän omat lapsensa voivat olla kiusaamisen kohde vielä jonain päivänä? 
Kommentti voi satuttaa. Minusta ei ole oikein että asiaan pitää suhtautua vain olla välittämättä asiasta. Mitä se osoittaisi? Sitä, että kiusaaminen on sallittua. "Älä vain näytä että se satuttaa."



Tässä hommassa on yksi joka on aina se heikoin lenkki, joko olet tietoinen kuka se mahtaa olla? Vinkkinä sanon, se ei ole ainakaan se bloggaaja itse. 

Koitetaan pitää tämä bloggaaminen mukavana asiana, jos tulee jotain sanottavaa niin ajateltaisiinko vielä toisen kerran mitä kirjoitetaan ennenkuin on myöhäistä?





Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fin ja Vauva.fin foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.

Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa. Edes netissä.



Infoa kiusaamisrikoksista:
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/3435BBB50CA8ABB9C2257A7E00331CAA?opendocument

Bloggaajat!
Kommentti jättää jälkensä-kuvan saa napata ja lisätä oman blogin sivupalkkiin. :)





Marsipaaniruusut

Heipä hei! Tuli vähän pidempi postaustauko tähän väliin, täällä ollaan syyslomailtu kulunut viikko ja aika vain jotenkin hurahtanut ohi. Teidän ihanat kommentit olen käynyt aina välillä lukemassa, kiitokset niistä! 

 Eräs päivä sain näperreltyä nämä 10 ruusua saman verran täyttäneelle tytölle. Ruusut ovat marsipaania, johon on sekoitettu sokerimassaa nopeuttamaan kuivumista. Reunoilla kimaltelee helmiäistomu, voiko vaaleanpunaisia ruusuja tehdäkään ilman tuota ihanaa kimalletta?





Täällä meillä on ollut upea auringonpaiste heti aamusta, ja me aiotaan lasten kanssa nauttia viimeisestä lomapäivästä koko päivä ulkoillen. Ne itseasiassa sinne painuivatkin jo, minä jäin naputtelemaan nämä ruusut teille ja laittamaan ruokaa uuniin.. Ihanaa sunnuntaipäivää! :)




Kurpitsapiirakkaa ja 6-vuotias blogini

Pääsi blogini syntymäpäivä vilahtamaan ohi, oho. :D 
6 vuotta sitten, sain idean tehdä esikoiselleni kakkuun jotain erikoista. Mielessäni pyöri kerroskakku ja autonrenkaita. Googlasin marsipaanikoriste + auto, ja siitä se alkoi. Eteeni avautui uusi maailma koristeiden ja kakkujen maailmassa. Leivontabloggaajia oli silloin vielä vähän, ja jokikisessä tuli käytyä joka ilta katsomassa ja ihastelemassa heidän taidonnäytteitään. Aiheesta tuli puhetta entisen opiskelukaverini kanssa joka kertoi itsekin pitävänsä blogia. Hänen avullaan tein oman blogini Vuodatukseen ja sydän pamppaillen tein ensimmäisen kirjoitukseni 2.10.2007. Kyllä oli jännittävää, kommentoikohan kukaan? 

Silloin tuli leivottua paljon! Pitihän blogiin saada jotain uutta ja oli aivan ihana kokeilla uusia reseptejä. Blogi hiipui kuitenkin 2008 lopulla kun sairastuin. Jotain tuli välillä postailtua mutta hyvin harvoin. Silloin tällöin kirjauduin sisään lukaistakseni mahdolliset kommentit, oli aivan ihana juuri silloin saada lukijalta kannustavaa palautetta, jokin kaunis tervehdys tai välillä jopa runo! Tiesin, että jonain päivänä vielä palaan takaisin samalla vanhalla innolla bloggailemaan ja leipomaan. Niinä aikoina ystävieni ja perheen tuki oli sanoinkuvaamattoman tärkeää, mutta kyllä blogikin antoi voimaa. Älkää aliarvioiko kommenttien vaikutusta, voit tietämättäsi piristää oikeinkin synkkää päivää ihan vain muutamalla sanasella!

Tänä päivänä kaikki on onneksi hyvin, perhe kasvanut yhdellä pojan viikarilla ja ideoita sekä intoa leipomiseen ja kokkailuun on valtavasti! Viikolla kävimme kuopuksen kanssa naapurin tädillä kyläilemässä ja moikkaamassa kanoja. :) Kotiin viemisiksi saimme kaksi jättikurpitsaa ja munia! Kotiin päästyämme aloin samantien kovertamispuuhiin ja kaivoin vanhan kurpitsareseptini esiin...






Kurpitsapiirakka


Pohja:

3 dl vehnäjauhoja
100g voita
2 tl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
½ tl suolaa
3 rkl vettä

- Nypi voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Rypistä leivinpaperi ensin ja vuoraa sillä sitten irtopohjavuoka (24cm). Painele taikina vuokaan pohjalle ja reunoille, laita jääkaappiin odottamaan täytteen teon ajaksi.


Täyte:

300g kurpitsaa
2 munaa + 1 keltuainen
1,5 dl fariinisokeria
1 tl kanelia ( 2-3tl jos tykkää kanelisemmasta)
½ tl muskottipähkinää
½ tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä  ( suosittelen tuorettakin)
2 dl kermaa

- Keitä kurpitsa pehmeäksi vesitilkassa, soseuta sen jälkeen sauvasekoittimella. 
- Lisää jäähtyneeseen soseeseen munat, sekä muut aineet. Viimeisenä kerma. 
Kaada vuokaan pohjan päälle. 

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia
tai kunnes pinnalla vähän väriä ja piiras on hyytynyt. 

Piirakka on parhaimmillaan jääkaappikylmänä. Tarjoa kermavaahtonokareen kera.





Ja tosiaan, viime vuoden lopulla muutin tänne Bloggerin puolelle Vuodatuksen kuvakatastrofin ja vallitsevan epätietoisuuden haitatessa bloggaamista. Vuosien kuvat menetetty ja jatkosta ei tietoa.. Pitkään harkitsin siirtoa mutta kun sen tein, päivääkään en ole katunut. Päinvastoin, tämä on antanut minulle paljon! 
Muuton aikana järjestelin omia kolmekymppisiäni ja aina kun aikaa oli ylimääräistä, opiskelin bloggerin käyttöä. Kylläpäs tuntui alku hankalalta mutta onneksi sain suuren avun Maistuis varmaan sullekin-blogista! 
Samaan aikaan Liemessä-blogin Jenni pyysi minua Blogirinkiin mukaan, en oikein alkuun käsittänyt (jälkikäteen ajateltuna) mistä täysin on kyse mutta niin lupaavalta ja hienolta se kuulosti että lähdin innoissani mukaan ilman muuta. Ja mikä porukka siellä onkaan, on suuri kunnia saada olla mukana! 

Samaan syssyyn tapahtui niin paljon kaikkea ihanaa ja hyvää. Toivon tulevasta vuodesta edes puoliksi niin hyvän kuin tämä on ollut. 
Herkkuhovin seitsemäs vuosi. <3 

Kiitos teille, jotka täällä käytte ja jaksatte kommentoida. Olette tärkeitä jokainen. 
Mukavaa syksyä,

Johanna






Sateenkaari keskellä kirkasta päivää

Jokaisessa päivässä on jotain kaunista. 
On vain osattava katsoa sitä oikeasta kohdasta.







Aurinkoista keskiviikkoa kaikille! :)



Mustikka-valkosuklaakakku

Juhlimme viikonloppuna 13-vuotiasta esikoistani. Kahvipöytään tuli kolme kakkua, yksi niistä oli tämä johon kokosin hyväksi havaittuja täyt...