Laiskasta päästä kärsii koko pikeeri

Jouduin tänään keskeyttämään tahmealta tuntuvan aamulenkkini oudon olon vuoksi, palasin kotiin ja sitten alkoi huimaus. Kummastelin hetken kunnes hoksasin kaivaa verenpainemittarin esiin, lukema oli taas tosi alhainen joten ei ihmekään outo olo. (tämä on siis ihan normaalia omalla kohdallani että näin välillä käy.) Korkeita verenpaineita odotellessa voisin kirjoitella aiheesta pikeeri, siinä jos missä uskoisin niiden taas nousevan! ;)

Pikeeri, eli Royal icing valmistetaan munanvalkuaisesta sekä tomusokerista. Joukkoon lisätään tilkka sitruunanmehua auttamaan kuivumisessa. Ihanteellisinta pikeeri on silloin, kun se on sopivasti levittäytyvää ja pursotukset siistiä ja tasaista ja työskentely on suorastaan ihanaa.
Kamalimmillaan se on täynnä ilmakuplia, liian löysää jolloin pursotukset leviää tai päinvastoin liian paksua jolloin pursottaminen on ensinnäkin vaikeaa ja toisekseen jälki on rumaa ja katkeilevaa. Pisteitäkin tehtäessä ne ei ole pisteitä, vaan korkeita kärkiä. 



Minulla oli selvät suunnitelmat. Harmaita norsuja jotka krakeloin. (krakeloinnista tulossa myöhemmin) Miten vaikeaa se voi olla? 

Valmistin pikeerin ja värjäsin harmaaksi. Tein ääriviivoille oman pikeerinsä joka on hieman paksumpaa ja rupesin hommiin innostuneena. Ensin ääriviivat ja sitten täyttöpikeeri päälle.. ja norsu näytti tältä! 


Mikä tasainen pinta? :D Syy tähän röpelöisyyteen oli se että tuo ihanankamala tököttini pikeeri oli hitusen liian paksua ja tämä norsupikkuleipä erittäin iso. En ehtinyt tasoittaa sitä ennenkuin se jo alkoi toisesta kohtaa kuivahtaa. Ennen pussitusta pikeeri vielä tuntui tosi hyvältä, vaan väärässä olin. Avasin lopulta koko pussin ja tiputin suoraan hanasta tilkan vettä. Pussin sulkija kiinni ja hieman puristelua ja sekoittelua ja uusi yritys:


Eikö näytäkin paljon paremmalta? Onhan tuossa hieman ilmakuplaa mutta ne saa pois puhkaisemalla vaikka nuppineulalla tai hammastikulla. 

Koska olen luonteeltani vähän turhan hätäinen, kaikenmaailman eri työvaiheet tuntuu välillä rasittavilta ja niin on tuo ääriviivoille tehty pikeerikin. Jos tahtoo tehdä useamman pikkuleivän ja käyttää erivärejä, on aika työlästä sekoitella kaikille omat värinsä. Joten. Kokeilin miten onnistuu jos jätän tuon ääriviivakohdan kokonaan pois ja pursottaisinkin ensin täyttöpikeerillä ääriiviivat ja heti perään täytän pikkuleivän.


Vasemmalla yhdellä pikeerillä, eli täyttöpikeerillä ( = löysempää) ääriviivat ja heti perään täyttö. 
Oikealla ääiriviivat paksummalla ja täyttö sen jälkeen. Minusta vasen näyttää paljon paremmalta ja mikä parasta, yksi työvaihe jää pois! 

Jos siis tahtoo pikeerillä kikkailun luistavan hienosti, ei kannata hötkyillä sen valmistamisessa vaan paneutua siihen täysin ja tehdä välillä vaikka koepursotuksia. Silloin ei pääse tulemaan ikäviä yllätyksiä kun pikeerit on jo pussitettu ja vasta pursottaessa huomaa että se ei olekaan hyvää! 
Tämän koitan minäkin tästä lähtien suosiolla muistaa, laiskasta päästä kärsii koko... jne..




Tarkoitus oli tehdä kaksi norsua mutta hutilointi vuoksi valmistui vain tämä yksi. Sen selkään pursotin loimen joka on vaaleanpunaista pikeeriä jonka tomutin lopuksi kullan ja vaaleanpunaisen tomuvärin sekoituksella. 

Tarkemmat pikeerin teko-ohjeet löydät oikealta sivupalkista --->



Minkälaisia kokemuksia teillä on pikeeristä? 





Kommentit

  1. Aivan ihania fantteja! Minulla pikeeri saa taatusti alhaisan verenpaineen kunnolla ylälukemiin, niin monta kertaa on tullut pikeerin kanssa söhlättyä :D Kauniin pinnan sait lopulta ja mikä hieno värjäys, vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sama juttu, parhaimmillaan se on oikeaa terapiaa mutta pahimmillaan verenpaineet nousee ja keksit lentää pellolle! :D
      Tomuväreillä saa kivasti värjäiltyä, kokeilin tuohon loimeen ja tuli kivat sävyt. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Suositut tekstit