" No onpas ruma kakku, näyttää ihan hirveältä!" " Onko toi ruoka kuvattu ennen vai jälkeen syömisen?" " Lapsi raukka kun äiti on tollanen" " Sun blogi on ihan paska!"
Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä monelle bloggaajalle ovat erittäin tuttuja. Bloggailun arkipäivää. Blogi aloitetaan omaksi harrastukseksi josta itse saa paljon iloa, ja jota on kiva pitää. Jokin seikka voi muuttaa tämän kivan harrastuksen, joku lukija tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan tai kuvaan ja sota alkaa. Kommenttivyöry voi olla valtava, siinä haukutaan, solvataan, heitetään rajuin sanamuodoin kommentteja jotka voivat satuttaa aika pahasti. Pahimmillaan tämä jatkuu keskusteluna keskustelupalstoilla, jossa suureen ääneen anonyymeinä arvostellaan ja päivitellään bloggaajaa. Ihmistä, jota ei olla edes koskaan tavattu. Ja silti hänet voidaan saada pelkällä kommentoinnilla aika voimattomaksi.
Miksi? Siksi, koska se on mahdollista. Se on mahdollista tehdä anonyyminä! Jos esimerkiksi keskustelupalstoilla kommentointi tehtäisiin facebookkimaiseksi omilla kasvoilla kirjoittamiseksi, vähenesikö nettikiusaaminen ja häiriköinti? Uskoisin että vähenisi.
"Sä ja sun lapsesi sietäisitte kuolla!" Ikävä kyllä tuo lainaus ei tullut omasta päästäni, vaan erään bloggaajan kiusaamiskeskustelusta. Tuo on jo selvästi uhkaukseksi luokiteltava lause, mutta se on mahdollista sanoa a n o n y y m i n ä ilman minkäänlaista rangaistusta. Onko se oikein? Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä, vaan tämän annetaan jatkua?
Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fin ja Vauva.fin foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.
Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa. Edes netissä.
Infoa kiusaamisrikoksista:
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/3435BBB50CA8ABB9C2257A7E00331CAA?opendocument
Bloggaajat!
Kommentti jättää jälkensä-kuvan saa napata ja lisätä oman blogin sivupalkkiin. :)
Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä monelle bloggaajalle ovat erittäin tuttuja. Bloggailun arkipäivää. Blogi aloitetaan omaksi harrastukseksi josta itse saa paljon iloa, ja jota on kiva pitää. Jokin seikka voi muuttaa tämän kivan harrastuksen, joku lukija tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan tai kuvaan ja sota alkaa. Kommenttivyöry voi olla valtava, siinä haukutaan, solvataan, heitetään rajuin sanamuodoin kommentteja jotka voivat satuttaa aika pahasti. Pahimmillaan tämä jatkuu keskusteluna keskustelupalstoilla, jossa suureen ääneen anonyymeinä arvostellaan ja päivitellään bloggaajaa. Ihmistä, jota ei olla edes koskaan tavattu. Ja silti hänet voidaan saada pelkällä kommentoinnilla aika voimattomaksi.
Miksi? Siksi, koska se on mahdollista. Se on mahdollista tehdä anonyyminä! Jos esimerkiksi keskustelupalstoilla kommentointi tehtäisiin facebookkimaiseksi omilla kasvoilla kirjoittamiseksi, vähenesikö nettikiusaaminen ja häiriköinti? Uskoisin että vähenisi.
"Sä ja sun lapsesi sietäisitte kuolla!" Ikävä kyllä tuo lainaus ei tullut omasta päästäni, vaan erään bloggaajan kiusaamiskeskustelusta. Tuo on jo selvästi uhkaukseksi luokiteltava lause, mutta se on mahdollista sanoa a n o n y y m i n ä ilman minkäänlaista rangaistusta. Onko se oikein? Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä, vaan tämän annetaan jatkua?
Mikä saa kiusaajat toimimaan näin? Tuleeko siitä parempi olo itselle? Jos huomataan että bloggaaja saadaan reagoimaan kommenteilla, onko se jonkinlainen ilon aihe? Itseäni huolestuttaa omien lasteni tuleva sosiaalisen median käyttö, se on väistämättä edessä vielä meilläkin joidenkin vuosien päästä. Onko kiusaajat tulleet ajatelleeksi, että myös heidän omat lapsensa voivat olla kiusaamisen kohde vielä jonain päivänä?
Kommentti voi satuttaa. Minusta ei ole oikein että asiaan pitää suhtautua vain olla välittämättä asiasta. Mitä se osoittaisi? Sitä, että kiusaaminen on sallittua. "Älä vain näytä että se satuttaa."
Tässä hommassa on yksi joka on aina se heikoin lenkki, joko olet tietoinen kuka se mahtaa olla? Vinkkinä sanon, se ei ole ainakaan se bloggaaja itse.
Koitetaan pitää tämä bloggaaminen mukavana asiana, jos tulee jotain sanottavaa niin ajateltaisiinko vielä toisen kerran mitä kirjoitetaan ennenkuin on myöhäistä?
Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fin ja Vauva.fin foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.
Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa. Edes netissä.
Infoa kiusaamisrikoksista:
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/3435BBB50CA8ABB9C2257A7E00331CAA?opendocument
Bloggaajat!
Kommentti jättää jälkensä-kuvan saa napata ja lisätä oman blogin sivupalkkiin. :)
Huh mitä tekstiä!! Ja kaikista pahinta että tämä on täyttä TOTTA!!!! :(
VastaaPoistaItse en onneksi (ainakaan vielä) ole tähän omalla kohdallani törmännyt, mutta olen kyllä kuullut paljon puhuttavan tästä asiasta. Hienoa että nyt asia nostetaan kunnolla tapetille!
Varsinkin nuorten tyttöjen muotiblogeja on käyty aika kovinkin sanoin arvostelemassa.
Kateellisia on maailma täys, mutta eikö olisi parempi pitää se sanainen arkku kiinni, ellei ole mitään hyvää sanottavaa?!?
En voi edes kuvitella miltä näistä ihmisistä tuntuu, jotkut saavat kokea tuota päivittäin. Kuka jaksaa enään bloggailla kun siitä tulee taistoa anonyymejä ja ilkeitä kommentteja vastaan? :(
PoistaKivasti luotu pointti :)
VastaaPoistaKiitos, Sanja. Kampanja on saanut paljon jo huomiota, hieno homma!
PoistaHieno kirjoitus ja kampanja! Olen itse päässyt aika vähällä, mutta kun seuraan monia muita kuin leivontablogeja, niin joskus tulee itsellekin tosi paha mieli muiden kommenteista. Onhan se hullua, kun ajattelee, että aikuiset ihmiset päästävät tuollaista seulastaan läpi.
VastaaPoistaVauva-lehden palstan olen jättänyt omaan arvoonsa... tulee vaan mieleen, että kenellä on niin tyhjä elämä, että jaksaa toisen elämää ruotia päivästä toiseen...
Kiitos Pionilaakso! Sama juttu, ei ole paljon omaan blogiin tullut noita ikäviä kommentteja. Tosin ei leivonta- ja ruokablogit ole niin silmätikkuina, kuin esim. sisustus- ja mammablogit. Ihan kamalaa tekstiä, ja aikuisetko niitä esimerkkejä nuorille??
PoistaMä en ole ikinä käynyt noilla palstoilla, mitä sinne mieltään pahoittamaan. Ja kenellä on niin paljon aikaa että siellä ehtii kirjoitella tuollaisia, ihmettelen myös minä! :)
Vanhassa blogissa tuli jonkun verran ikäviä kommentteja, nykyisessä ei. Vielä (koputtaa puuta). Äkkiä noiden kommenttien kanssa kuitenkin oppi sen, että parempi, kun jättää ne vain omaan arvoonsa, ja poistaa. Jos niihin lähtee vastailemaan, niin sehän on juuri se mitä nämä anonyymit hakevat. Jos eivät saa mitään vastakaikua, eivät kauaa jaksa kirjoitella. Aika lievillä kommenteilla kuitenkin olen aina päässyt. Nuo menevät jo ihan liian pitkälle, kun toivotaan toisten kuolemaa.
VastaaPoistaTotta joka sana. Ei kyllä hetkauta jos anonyyminä tullaan jotain illistelemään, ennenmmin se kyllä vähän huvittaa. Täällä uudessa blogissa ei ole tullut mitään napinaa, edellisessä osoitteessa muutama töksähtävä kommentti tuli ja nekin aamuyön tunteina joten...
PoistaToisen kuoleman toivomiskommentit on ihan käsittämättömän typeriä ja ajattelemattomia. En usko että kukaan näistä kirjoittajista tulisi omilla kasvoillaan sanomaan samaa.
Ja jos jonkun blogi ärsyttää, MIKSI sitä pitää käydä lukemassa? :D