" No onpas ruma kakku, näyttää ihan hirveältä!" " Onko toi ruoka kuvattu ennen vai jälkeen syömisen?" " Lapsi raukka kun äiti on tollanen" " Sun blogi on ihan paska!"
Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä monelle bloggaajalle ovat erittäin tuttuja. Bloggailun arkipäivää. Blogi aloitetaan omaksi harrastukseksi josta itse saa paljon iloa, ja jota on kiva pitää. Jokin seikka voi muuttaa tämän kivan harrastuksen, joku lukija tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan tai kuvaan ja sota alkaa. Kommenttivyöry voi olla valtava, siinä haukutaan, solvataan, heitetään rajuin sanamuodoin kommentteja jotka voivat satuttaa aika pahasti. Pahimmillaan tämä jatkuu keskusteluna keskustelupalstoilla, jossa suureen ääneen anonyymeinä arvostellaan ja päivitellään bloggaajaa. Ihmistä, jota ei olla edes koskaan tavattu. Ja silti hänet voidaan saada pelkällä kommentoinnilla aika voimattomaksi.
Miksi? Siksi, koska se on mahdollista. Se on mahdollista tehdä anonyyminä! Jos esimerkiksi keskustelupalstoilla kommentointi tehtäisiin facebookkimaiseksi omilla kasvoilla kirjoittamiseksi, vähenesikö nettikiusaaminen ja häiriköinti? Uskoisin että vähenisi.
"Sä ja sun lapsesi sietäisitte kuolla!" Ikävä kyllä tuo lainaus ei tullut omasta päästäni, vaan erään bloggaajan kiusaamiskeskustelusta. Tuo on jo selvästi uhkaukseksi luokiteltava lause, mutta se on mahdollista sanoa a n o n y y m i n ä ilman minkäänlaista rangaistusta. Onko se oikein? Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä, vaan tämän annetaan jatkua?
Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fin ja Vauva.fin foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.
Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa. Edes netissä.
Infoa kiusaamisrikoksista:
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/3435BBB50CA8ABB9C2257A7E00331CAA?opendocument
Bloggaajat!
Kommentti jättää jälkensä-kuvan saa napata ja lisätä oman blogin sivupalkkiin. :)
Kuulostaako tutulta? Ikävä kyllä monelle bloggaajalle ovat erittäin tuttuja. Bloggailun arkipäivää. Blogi aloitetaan omaksi harrastukseksi josta itse saa paljon iloa, ja jota on kiva pitää. Jokin seikka voi muuttaa tämän kivan harrastuksen, joku lukija tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan tai kuvaan ja sota alkaa. Kommenttivyöry voi olla valtava, siinä haukutaan, solvataan, heitetään rajuin sanamuodoin kommentteja jotka voivat satuttaa aika pahasti. Pahimmillaan tämä jatkuu keskusteluna keskustelupalstoilla, jossa suureen ääneen anonyymeinä arvostellaan ja päivitellään bloggaajaa. Ihmistä, jota ei olla edes koskaan tavattu. Ja silti hänet voidaan saada pelkällä kommentoinnilla aika voimattomaksi.
Miksi? Siksi, koska se on mahdollista. Se on mahdollista tehdä anonyyminä! Jos esimerkiksi keskustelupalstoilla kommentointi tehtäisiin facebookkimaiseksi omilla kasvoilla kirjoittamiseksi, vähenesikö nettikiusaaminen ja häiriköinti? Uskoisin että vähenisi.
"Sä ja sun lapsesi sietäisitte kuolla!" Ikävä kyllä tuo lainaus ei tullut omasta päästäni, vaan erään bloggaajan kiusaamiskeskustelusta. Tuo on jo selvästi uhkaukseksi luokiteltava lause, mutta se on mahdollista sanoa a n o n y y m i n ä ilman minkäänlaista rangaistusta. Onko se oikein? Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä, vaan tämän annetaan jatkua?
Mikä saa kiusaajat toimimaan näin? Tuleeko siitä parempi olo itselle? Jos huomataan että bloggaaja saadaan reagoimaan kommenteilla, onko se jonkinlainen ilon aihe? Itseäni huolestuttaa omien lasteni tuleva sosiaalisen median käyttö, se on väistämättä edessä vielä meilläkin joidenkin vuosien päästä. Onko kiusaajat tulleet ajatelleeksi, että myös heidän omat lapsensa voivat olla kiusaamisen kohde vielä jonain päivänä?
Kommentti voi satuttaa. Minusta ei ole oikein että asiaan pitää suhtautua vain olla välittämättä asiasta. Mitä se osoittaisi? Sitä, että kiusaaminen on sallittua. "Älä vain näytä että se satuttaa."
Tässä hommassa on yksi joka on aina se heikoin lenkki, joko olet tietoinen kuka se mahtaa olla? Vinkkinä sanon, se ei ole ainakaan se bloggaaja itse.
Koitetaan pitää tämä bloggaaminen mukavana asiana, jos tulee jotain sanottavaa niin ajateltaisiinko vielä toisen kerran mitä kirjoitetaan ennenkuin on myöhäistä?
Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fin ja Vauva.fin foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.
Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa. Edes netissä.
Infoa kiusaamisrikoksista:
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/3435BBB50CA8ABB9C2257A7E00331CAA?opendocument
Bloggaajat!
Kommentti jättää jälkensä-kuvan saa napata ja lisätä oman blogin sivupalkkiin. :)
