Viime aikoina herkku nimeltä taikapannari on osunut silmiini milloin missäkin sivulla. Taikapannari, eli Magic custard cake herätti mielenkiintoni viimeistään eilen kun eräässä leivontaryhmässä se haukuttiin lyttyyn. Se oli kuulemma niin kamalaa että "eipähän tartte toiste tehdä". Siltä seisomalta kaivoin kananmunat pöydälle ja jauhot kaapista: "tätä on kokeiltava!"
Taikapannarin juju piilee siinä, että uuniin laitetaan yksi taikina ja paistettaessa siihen muodostuu kolme kerrosta. Taikaa? No melkein. Alimmainen kerros on pannukakkumainen, kiinteämpi, keskimmäinen kerros on vanukasmainen tai vaniljakastikemainen, ja ylin kerros höttöisempi ja ehkä hieman marenkimainen. Kuten aikaisemmin olen jo todennut että yleensä sellainen ruoka ja leivonnainen johon tulee keltuainen ja valkuaisvaahto, on oltava hyvää. Ja olihan se tälläkin kertaa ihan paikkansapitävä.
Itsehän maistelin tätä tärkeää koetta tehdessä taikapannaria ensin kuumana, sitten hieman jäähtyneenä ja lopulta täysin viileänä ja jähmettyneenä.Kamalaa heittäytymistä eikö? Maku ja koostumus miellytti joka kerta. Toinen lapsistani huokaisi maistaessaan että "ihan sulan tähän makuun, aivan ihanaa!" Sen verran muutosta jouduin tekemään taikapannariin, että vaihdoin vaniljasokerin appelsiinisokeriin. Taisi käydä ensimmäistä kertaa ikinä, että minulla oli vaniljasokeri loppu mutta onnekseni oli sillä tuo appelsiinisokeri sopi ihanasti taikapannariin. Maistellessani viimeistä palaa, mietin että ehkä vaniljasokeri korostaa tälläisessä jälkkärissä kananmunan makua niin paljon, että senkään vuoksi maku ei ehkä miellyttänyt jokaista tätä kokeillutta leipuria? Luulen, että ensi kerrallakin jätän vaniljasokerin pois ja korvaan sen kardemummalla.
Magic custard cake on nyt kokeiltu ja moneen kertaan maisteltu tässäkin keittiössä, ja niin paljon se meidän perheeltä peukkuja sai että uutta pitänee tehdä pian! Reseptin nappasin googlen kautta ja se päätyi Maku-bloggarin Lunni leipoo reseptiin, kiitos ohjeesta siis sinne! :)
Olin kuvaushetkellä hieman hätäinen enkä malttanut odotella taikapannarin jäähtymistä. Taka-alalla oleva palanen luiskahti osiin siirrettäessä, mutta jätin sen sellaiseksi kuvaan sillä siitähän näkee mainiosti kerrosten muodostumat :D En olisi uskonut että saan kerroksia aikaan mutta niin ne vain tuli, kokeilehan sinäkin!
Taikapannari
n.9 palaa
115g voita
5 dl maitoa
4 kananmunaa eroteltuina
2½ dl tomusokeria
1/4 tl omenaviinietikkaa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria (käytin appelsiinisokeria)
- Vuoraa 20x20cm vuoka leivinpaperilla tai voitele se.
- Sulata voi ja maito kattilassa. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi.
- Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, kääntele joukkoon etikka.
- Lisää hieman jäähtynyt voi-maitoseos keltuaisvaahtoon ja sekoita tasaiseksi.
- Siivilöi sekaan vaniljasokeri ja vehnäjauhot ja sekoita.
- Kääntele viimeisenä valkuaisvaahto parissa erässä. Ei haittaa jos muutamia pienempiä kökköjä jää.
Kaada taikina vuokaan ja paista
165 asteessa noin 45-60 minuuttia
kiertoilmalla 155 asteessa noin 50 minuuttia
kunnes taikapannari on kiinteynyt eikä pinta ole kovin höllyvää.
Ota uunista ja anna jäähtyä täysin. Sirottele halutessai päälle tomusokeria ja leikkaa annospaloiksi.
En olekkaan tälläisesta taiasta kuullut. Taidanpa kokeilla minäkin :D
VastaaPoistaKokeilehan, meillä tämä myös katosi taianomaisesti kun lupa syömiseen kävi :D
PoistaOi miten ihanan kuuloista. Tätä pitää kokeilla! Jään seurailemaan muitakin ihania leipomisia. ♡♡
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan! :)
PoistaTätä onkin näkynyt blogeissa ja oli mielenkiintoista lukea sun/teidän kokemukset tästä. Nyt kyllä varmistui, että haluan myös kokeilla tätä! :) Vaikuttaa ihanalta ja haluan kokea nuo kerrokset. Aikalailla on muuten olleet erinäköisiä ihmisten taikapannarit, on sitten jännä nähdä minkä näköinen mulla tulee :)
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan! Mietin tänään että ehkä aidot vaniljan siemenet voisi toimia vielä paremmin tässä.. pitää kokeilla. Ja sillä kardemummallakin. :D
PoistaNiin on erinäköisiä, huomasin kanssa kun googlasin. Omani leikkasin aivan liian aikaisin ulkonäön kannalta ja tomusokerikin jäi laittamatta kun hieman lämpöisenä kuvasin palaset. Nämä mun on siis varmaan historian rumimmat mutta älkää antako sen hämätä, hyvää on! :D
Hyvännäköistä :) Tämä ihmettä on tosiaan näkyny jo vaikka missä ja itsellänikin ollut kokeilulistalla jo jonkin aikaa. Nyt mielenkiintoni heräsi vieläkin enemmän, että ehkä pitää jo nopsaan löytää sopiva hetki tämän teolle :)
VastaaPoistaKyllä suosittelen tekemään! Tosin tämä jakaa mielipiteitä kuin aurajuusto konsanaan, moni pannari-sanasta hämääntynyt on kammoksunut kerroksien koostumusta mutta makuja on moneen.. :)
PoistaMeillä tehdään tätä tänään taas hiihtoloman kunniaksi :)
No ei se nyt "niiiiin kamalaa" ollut mutta ei niin hyvääkään, että ehdoin tahdoin tekisin toiste. Mieluummin teen ihan tavallista pannaria. Jännä oli kerran kokeilla ja saada taikina kerrostumaan. Niin kävi, vaikka tein taikinan teossa mokan: päätin vaahdottaa ensin valkuaiset, jotta voisin sen jälkeen samalla vatkaimella vaahdottaa keltuaiset, eikä hommaa voi tehdä toisinpäin. Ajatuksissani sitten teinkin valkuaisista marenkitaikinaa, eli lisäsin sokerit sinne ja keltuaiset jäivät ilman..!
VastaaPoistaAinakaan rakenteeseen erhe ei vaikuttanut: kerroksia tuli sen kolme. Kerrosten koostumuksessa ei ollut vikaa, mutta kokonaisuutena pannari oli ylimakeaa rasvaista mössöä samaan tapaan kuin alkuperäinen maailman parhaan pannarin resepti. Maailman parhaasta pannarista sai syömäkelpoista vähentämällä radikaalisti sokerin määrää, rasva saa kivat rapeat reunat pannariin aikaiseksi. Taikapannariin ei tullut sellaisia reunoja, vaikka rasvaa on paljon.
En tiedä mikä osuus sokerilla on kerrostumisessa, toimisiko tämä vähäsokerisempana versiona? Jostain syystä reilu sokerimäärä pannukakkutaikinassa ei vaan ole minun makuuni, vaikka ole paljon makean perään. Syönkin sen sokerittoman pannarin mielelläni sokerin kanssa, valmiin pannarin päällä oleva sokeri kun on ihan eri makuista kuin taikinaan liuennut sokeri. :)
Tämä on kyllä pannari joka jakaa mielipiteitä, ja kokeilemallahan se selviää pitääkö itse vai ei. Ehkä tähän ei sovi nimeksi pannari, sillä ihmiset odottaa sen olevan samantapaista pannaria kuin se maailman paras (joka on minunkin mielestäni maailman paras!). Mene ja tiedä.
PoistaMutta hyvä että pannarisi kuitenkin onnistui, marenkiosuudesta huolimatta! Tämänkin vuoksi leipominen on kivaa ja mielenkiintoista, kun nuo lopputulokset voi vaihdella samasta reseptistä huolimatta tai juuri päinvastoin, ei tapahdu mitään vaikka välillä vähän soveltaa tai raaka-aine unohtuu. :)
Se on kyllä totta että näihin leivonnaisiin tulee usein kamalan paljon sokeria, itsekin sitä vähennän monesti eikä se vaikuta rakenteeseen. Ja se sokeri pannarin päälle ripoteltuna on parempaa kuin tosi makea taikina :)
Voisi ensi kerralla testailla tätä taikapannaria vähemmällä sokerilla, en kyllä usko että se hävittäisi näitä taikamaisia kerrostumia vaan ne syntyvät kananmunan valkuaisvaahdon ansiosta. Pitää kokeilla. :)
Kiitos kommentistasi!